taas on sellanen olo että ei vaan jaksais.. masentaa, ahdistaa.. Kaikki on tän elämän syytä! Pääsin takas ''kotiin'' ja äske viiltelin, viiltelin jalkaan, koska kädestä ne jäljet heti huomataan(siinä on jo jäljet) ja en missään nimessä saa jäädä kiinni. Mua pidettäis vaan huomiota hakevana friikkinä. Mut sellanen en oo, mulla on paha olla! Haluisin huutaa jossain vilkkaan liikenteen yli menevällä sillalla ton täysiä, silleen et kaikki tajuis mun olon. Tää on paskaa. Täyttä paskaa!

Taisin huolestuttaa mun kaverin taas.. mun oli pakko kertoo sille et  viiltelin.. en voinu pitää tota sisälläni enää. Se on ainoo joka tietää jotenki et miltä musta tuntuu. Mutsil ja faijal ei oo ku ihan pieni aavistus, mut se on niin pieni.. ei ne koskaan tuu ymmärtään mua.. ne ei koskaan tuu tajuun et tarviin tukee, jota en saa. Aika vitun hyvin mä piilotan mun tunteet, kukaan ei ikinä voi ymmärtää mua!