Tänään lähetin exälle tooosi pitkän viestin, ko se ei ollu vastannu mun soittoihi eikä tekstareihinkaa. Kysyin siltä sitä samaa et teinkö mä jotain väärin? Oliks sillä joku toine? Johtuks tää välimatkasta yms..  Ja kerroin sille miten olin kuukauden ajan oikeesti onnelline.. se oli ihan mahtava tunne! Kerroin myös miltä musta nyt tuntuu, mut ei se siitä varmaankaa välittäny. Kysyin myös et valehtelikse ku se sano rakastavansa mua... Se vastas et syy oli välimatka & et rakkaus vaa haihtu matkan takii... Ja ei kuulemma ollu valehdellu mtn.. Sillon itkin, vaik toivoin et saan vastauksen, mut silti... Nyt myöhempänä tuntuu iha hyvältä et vihdoin sain sen vastaukse. Sitähän mä toivoinkin ja sain! Toisaalta masentaa iha vähä mut vituttaaa sitäki enemmä.

Olis tehny mieli viillellä, niinku joka päivä. Mut nyt oikeesti lupasain olla viiltelemättä tänää illal, vaik tuntuuki ihan vitun pahalta...  Päätin kuunnella ilosta musaa, en yhtää tie auttaako..-.-

Tapasin muute Gallerias yhen jätkän, se on -97 ja vaikuttaa tosi mukavalt jne. Eikä oo sellane joka leijuu egonsa kans tuol pilvis. Mut sil on kyl vientii varmaa vitusti, ainaki sen kavereist päätelle :( mut frendiks mä sen haluunki:) en oo todellakaan viel valmis suhteesee.. en ennenku oon päässy tosta jutusta yli.. Eli en ikinä oo ready>:(

Mut meen nukkuu ny, etten viiltele ::S koska nyt just on niin sellane olo..-.- mut lupasin.. on pakko pitää lupaus, edellisen rikoin just eile-.-